YLE.fi Kohtaus-blogissa: Teosten takaa / Hyvän pojan matka ensi-iltaan

Tiedottaja
Jenni Toivoniemi
jenni @ tuffifilms . com
puh. 040 740 2752

Skandaalinkäryisen ensi-illan jälkeen näyttelijätär Leila Manner (Elina Knihtilä) pakenee toimittajia suvun vanhalle kesähuvilalle kahden poikansa kanssa. Äkkipikainen Ilmari (Samuli Niittymäki) on äidin uskottu ja suojelija, kun taas pikkuveli Unto (Eetu Julin) on omissa oloissaan viihtyvä hyönteisharrastaja.

Rauhallinen yhteiselo keskeytyy pian Leilan kutsuessa joukon ystäviään viikonlopun viettoon. Samaan aikaan paikallisen pubin outo tarjoilijatyttö Karita (Anna Paavilainen) lähestyy Ilmaria ja kertoo nähneensä tämän saapumisen unessa.

Kun muut vieraat lähtevät, jää kirjailija Aimo (Eero Aho) taloon. Leila on ihastumassa, ja vakuuttaa Aimon olevan erilainen kuin aikaisemmat miehet. Mutta Ilmari ei katso tunkeilijaa hyvällä...

—

Hyvä poika on tiheätunnelmainen draama kuuluisasta näyttelijästä ja tämän ylisuojelevasta pojasta. Kyseessä on ohjaaja Zaida Bergrothin toinen pitkä elokuva. Bergrothin edellisiä ohjauksia ovat palkittu Skavabölen pojat sekä festivaalimenestystä niittäneet lyhytelokuvat Lasileuka ja Heavy Metal.

Elokuvan pääosissa nähdään ensimmäistä kertaa yhdessä näyttelevät Elina Knihtilä ja Eero Aho sekä nousevat kyvyt Samuli Niittymäki ja Anna Paavilainen. Tekijäryhmään kuuluu joukko nuoren polven lahjakkaimpia tekijöitä, kuten kuvaaja Anu Keränen, käsikirjoittaja-leikkaaja Jan Forsström sekä äänisuunnittelija Micke Nyström.
Elokuvan tunnelmallisesta musiikista vastaa suomalais-ranskalainen Mi And L’Au.

After a scandalous premier, actress Leila Manner (Elina Knihtiä) flees the reporters to the family’s old summer villa with her two sons. Short-tempered Ilmari (Samuli Niittymäki) is his mother’s confidant and protector, whereas his younger brother Unto (Eetu Julin) is an insect enthusiast and a loner.

Their peaceful time together is soon interrupted when Leila invites a group of her friends over to spend the weekend. Joining the others is author Aimo (Eero Aho) whom Leila falls for, despite trying to resist. At the same time, the weird waitress Karita (Anna Paavilainen) at the local pub approaches Ilmari telling him that she saw his arrival in a dream.

When the other guests leave, Aimo stays. Ilmari is not pleased with the intruder, although Leila assures him that Aimo is nothing like her previous men. Gradually, Aimo starts to have enough of the youngster’s insolence. Ilmari tries to escape the situation in the company of the fascinating Karita, and Leila, who is in love, turns a blind eye. The atmosphere at the villa surrounded by woods becomes threatening.

Hyvä poika kertoo kuuluisasta näyttelijästä ja tämän ylisuojelevasta pojasta. Elokuva kuvaa kahdeksaa kesäistä päivää ja yötä, ja sen tapahtumapaikkana toimii vanha sukuhuvila jossain päin Suomea.

Elokuvan lähtökohtana oli henkilö, jolla on vääristynyt käsitys vastuusta. Jostain omakohtaisesta aihe kumpusi; itselläni on tapana ottaa vastuuta, ja nimenomaan sellaisista asioista, joihin ei pysty vaikuttamaan tai jotka eivät itselle kuulu. Tätä piirrettä halusin liioitella ja tutkia, viedä sen äärimmäisyyksiin.

Aiheesta muotoutui lopulta tarina 19-vuotiaasta Ilmarista, joka on omaksunut roolin perheensä ja erityisesti kuuluisan äitinsä, Leilan, suojelijana. Poika on vaarallinen, mutta äiti lukee pojan käytöksen vain merkkinä tämän rakkaudesta. Kuvio on vinksahtanut, mutta niin vaivihkaa syntynyt, ettei vinksahtaneisuutta sisäpuolelta näe. Tilanne kärjistyy, kun mukaan tulee ulkopuolinen: kirjailija Aimo, joka rakastuu Leilaan.

Lähtökohtani oli tehdä draamaelokuva jossa olisi myös rock’n’rollia. Elokuva kuvattiin kahdessakymmenessä päivässä, kronologisesti, dogma-elokuvien joustavassa ja röyhkeässäkin hengessä.

Aiemmissa töissäni olen yrittänyt suunnitella elokuvan maailman mahdollisimman tarkasti etukäteen, yksityiskohtia myöten. Nyt halusin haastaa itseäni ajattelemaan uudella tavalla. Halusin antautua tarinan ja henkilöiden vietäväksi, turhaa estetisointia ja tunnelmien alleviivausta välttäen. Koska projektimme oli hyvin näyttelijävetoinen, tämä lähestymistapa tuntui oikealta.

Toivon että tekotavan spontaanius ja teeskentelemättömyys välittyvät myös kankaalta.

Zaida Bergroth